Markus Varesvuo |
 |
Markus Varesvuo, syntynyt, kasvanut ja ikänsä elänyt Vuosaaressa. Kilpailuhenkisyys ilmeni nuorena urheilussa: kun taidot eivät kiekossa riittääneet NHL:ään asti, kantoivat pikajuoksuaskeleet Helsingin Kisaveikoissa kuitenkin SM-tasolle. Nuorena, vähän päälle kymmenvuotiaana poikana aloitettu lintujen tarkkailu ja seuraaminen vei elinikäiseen ja syvälliseen lintuharrastukseen, jossa on mukana reipas annos kilpailua, niin itseä kuin muitakin vastaan. Kamera ujuttautui mukaan joskus teini-iässä mutta varsinaisesti kuvaaminen syrjäytti muun lintuharrastuksen vasta kolmenkympin hujakoilla.
Vuodet päivätyön parissa kuluivat perheyrityksen johdossa tv- ja mainoselokuvayhtiöiden maailmassa, kunnes vähittäisen siirtymisen myötä ryhdyin (kirjaimellisesti) kokopäivätoimiseksi luontokuvaajaksi vuonna 2005. Olen lähes 100-prosenttisesti erikoistunut lintujen kuvaamiseen mutta on kennolle tarttunut jokunen nisäkäs ja muutama maisemaotoskin, jälkimmäiset lähinnä mahdollisten lintujuttujen lisämausteeksi.
Aloitin aikanaan aika systemaattisesti pikkulintujen kuvaamisella, ja päätin keskittyä läntisen palearktian lintuihin. Maailmassa on todella paljon lintuja, eikä ole todennäköistä, että ehtisin kaikista ottaa sellaiset kuvat kuin haluaisin. Maailmassa on myös todella paljon lintukuvaajia, varsinkin digitekniikan myötä, joten kilpailu on kovaa. Haluan mieluummin ottaa parhaimman mahdollisen kuvan varpusesta kuin melko hyvän kuvan harvinaisuudesta. Varsinkin ammatinharjoittamisen kannalta katson tämän lähestymistavan paremmaksi.
Haen aina vaan parempaa lintukuvaa, otettuna luonnon valossa, kuvaten lintua tilanteessa, joka on mahdollisimman luonnollinen ja mieluiten tekemässä jotain lajille ominaista. Toimintakuvan ottaminen on haasteellista ja mielenkiintoista, niitä myös eniten kysytään, mutta kyllä potrettikuvankin ottamisen ääressä viihtyy. Kuvaan voi lähes loputtomiin hakea uutta taustaa, kuvakulmaa, valo-olosuhteita. Uusi tekniikka myös usein mahdollistaa jotain sellaista mitä ei ehkä aiemmin voinut saavuttaa.
Nuoruudesta asti harrastettu lintujen tarkkailu on tarpeen lintukuvauksessa. Ilman perustietoja lintujen käyttäytymisestä, mm. pesinnästä, muutosta, ruokailusta, soitimesta, olisi vaikea tietää miten ja mistä saada sellaisia kuvia kuin sieluni silmin näen. Luonnossa on vietettävä paljon aikaa, jotta kertyy sellaista tietoa.
Toimintakuvien ottamiseen vaaditaan lintutiedon lisäksi ennakointia, nopeita refleksejä, ja kalustoa, joka pystyy suoriutumaan todella nopeista tilanteista, nopeista ja yllättävistä kohteista, ja haasteellisista valo-olosuhteista.
Olen kuvannut suurimman osan kuvistani Canonin 500-millisellä putkella. Digiin siirryin 2002 ja viimeisen kuuden vuoden aikana on Canonin kamerarunko ehtinyt vaihtua EOS 1D:stä Mark-kolmoseen, mutta viissatanen on ollut matkassa mukana kymmenisen vuotta. Nyt alkaa 800 mm objektiivin aikakausi.