Osmo Lehtinen |
 |
Vapaa valokuvaaja
Espanja
Luonto ja sen kuvaaminen ovat osa minun elämääni… voisi sanoa elämäntapa. Olen asunut poissa Suomesta jo useita vuosia ja aina kun käy kotimaassa sen luonto sykähdyttää. Etelän luonto on aivan toisenlainen. Usein kuiva ja jopa karu. Virtaavaa vettä saa etsiä ja värimaailmakin on aivan toisenlainen. Kevät on espanjassa luontokuvaajan toiveaikaa. Silloin kasvit ovat kauneimmillaan ja linnusto on hyvin runsasta. Kukoistus kestää yleensä vain vähän aikaa. Kesät ovat kuumia ja kuivia ja silloin luonto lepää ja vetää henkeä.
Oman haasteensa kuvaamiseen tekee etelän kova valo, joka lankeaa kesällä suoraan ylhäältä. Pehmeitä ilta- ja aamuvaloja käyttävän tulee olla hyvin nopea ja kuvat tulee suunnitella huolella jo ennen kuvaamista. Parhaat valot kestävät kesällä vain muutaman minuutin ja talvellakin paras, pehmeän valon aika on noin 10 minuuttia. Kova valo aiheuttaa sen. että hyvän valaistuksen saaminen kuvaan vaatii usein täytesalaman käyttöä. Tämän johdosta monet luontokuvaajat käyttävät täällä voimakkaita salamalaitteita valonkerääjälinsillä. Tämä yhdistelmä tekee tasaista ja varjotonta jälkeä ja sopii mainiosti myös esim. lintu- ja nisäkäskuvaukseen jopa 15‑20 metrin etäisyydeltä.
Nykyisin olen itse keskittynyt luontokuvauksessa enemmän abstraktiin ilmaisuun. Voimakkaat värit, muodon rakenne ja pehmeä kokonaisuus ovat alkaneet kiinnostaa. Perinteinen dokumentoiva luontokuvaus sekä lintu- ja nisäkäskuvaus ovat jääneet viime aikoina hieman vähemmälle. Olen hyvin kiinnostunut maalaustaiteen ja luontokuvauksen yhdistämisestä. On hyvin mielenkiintoista nähdä nykyisten huippukuvaajien otosten taustalla usein vaikutteita jonkun maalaustaiteen mestarin töistä. Usein itse huomaa pyrkivänsä toteuttamaan joitakin kuviansa näkemänsä maalausteoksen pohjalta. Mutta tätähän kuvallinen ilmaisu pohjimmiltaan on – vain tekotapa on erilainen.
Minun, lähes neljän vuosikymmenen kuvausmatkaan mahtuu paljon kuvia. Hyviä sekä huonoja. Aika on ollut sen verran pitkä, että myös kuvausaktiivisuus on vaihdellut suuresti, mutta digitaalisuus toi paljon uutta ja avasi aivan uusia ulottuvuuksia kuvalliseen ilmaisuun. Aloitin kuvausurani hyvin nuorena luontoharrastajana ja toimin joitakin kesäkausia myös lehtikuvaajana. Viime vuosina olen kuvannut paikallisiin julkaisuihin ja opettanut luontokuvausta etelässä asuvilla suomalaisille. Espanjassa luontokuvaus on voimakkaasti kasvava harrastus ja erilaisia luontokuvaukseen keskittyneitä järjestöjä on useita.
Kuvauskalustona käytän Canonin runkoja ja pääasiassa L-sarjan objektiiveja. Käytän, varsinkin lähikuvauksissa, myös vanhoja Leican objektiiveja jotka sopivat loistavasti huipputerävän piirtonsa ja värimaailmansa ansiosta myös digikuvaukseen. Kuvaan RAW-muodossa ja teen kuviini vain perussäädöt jälkikäteen. En mitenkään manipuloi kuviani, ko. toiminta on miestäni hyvin tuomittavaa kun puhutaan aidosta luontokuvasta.
Luontokameroiden toiminta on hyvä esimerkki hyvin hoidetusta järjestötoiminnasta, joka mahdollistaa avoimen keskustelun luontokuvauksesta ja samalla toimii kanavana oppia uutta hienosta harrastuksesta. Oma osallistumiseni toimintaan on ollut valitettavasti hyvin rajallista.
Täydellisen kuva metsästys jatkuu...
www.osmolehtinen.com